@

@

Nuuttipukki matkaan jo käy

  Perinteisen ajanlaskun mukaan Tiomaan päivästä 21.joulukuuta alkanut joulukausi päättyy taas kertaalleen tänään, Nuutin päivänä.  Eli tutun sanaparren mukaan "hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Knuutti poijes viepi".

  Varhaisemmin Nuutin päivä oli heti loppiaisen jälkeen 7. tammikuuta ("vanha nuutti"), mutta siirtyi pohjoismaisissa almanakoissa tammikuun 13:nteen ("uusi nuutti") jo vuonna 1708, osin todennäköisesti joulunajan kirkollisten juhlatapojen vaikutuksesta. Alkuaan Nuutin päivä 7.tammikuuta oli Tanskan kuinkaan Knuut Pyhän surma- ja muistopäivä.

  Nuutin päivän viettoon opn Suomessakin liittynyt omat tapansa, kuten nuuttipukkien enemmän tai vähemmän riehakas kiertely.  Kylää ja kyliäkin kiersi naamioitunut seurue, jota taloissa kestittiin vastineeksi lauluista ja piloista.  Mitä kehnompi oli keskitys, sitä rankemmiksi pilat kävivät.

  Länsi-Suomessa nuuttipukkiperinnettä on jollakin lailla jatkuvasti pidetty hengiss: ja varsinkin Satakunnassa ja Hämeessä sitä on pyrutty elvyttämään lastenperinteeksi.

  Niinpä nykyajan nuuttipukit ovat kilttiä väkeä, jotka ilahtuvat jo muutamasta kämmenkuppiin tipahtavasta karamellista tai eurosta (markasta) laulujen palkintona.

  "Kokonaissaalis" vopi kumminkin olla hyv: riippuen siitä, monellako ovella pikkuväki jaksaa nuuttipukkireisullaan vaikkapa lähiöissä ja omakotialueilla vilistää ja lauleskella. 

  Ennen muinoin nuuttipukit seurueineen saattoivat olla melkoisia ilkimyksiä ja uhkailijoita, jos taloissa ei saatu tarjolle loppuja joulupitojen ruokia ja juomia ja jos nuutimiseen kuuluva vuoropuhelu ja -laulu kävi vaisusti.  Aikaisemminhan nuuttipukit seurueineen olivat aikuisia, tavallisimmin kyläyhteisön nuoria naisia ja miehiä, jotka naamioituneina ja ääntään muunnellen saattoivat lohkoa kulloisellekin talonväelle tarpeen tullen sangen väkeviä pilkkapuheita.

  Etenkin nuoria miehiä kiinnosti nuuttipukkiperinne, kun taloista pyrittiin hankkimaan omiin suihin viimeisetkin joulusahdin ja -oluen tipat. Kylän "viimeisellä pirtillä" nuuttipukkien tunnelma oli useimmiten jo melkoisen ärhäkkä ja äänekäs.  

@

Nuutti vie joulun

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Knuutti poijes viepi.

  Viimeistään Nuutin päivänä 13. tammikuuta ihmiset pakkaavat joulukoristeensa ja kantavat kuusen pihalle.  Viimeiset lanttulaatikot lämmitetään ja juodaan lämpöiset glögit jälkiruuaksi.  Illan kohokohtana ovat pienet nuuttipukit, jotka vienosti laulamalla saavat pussinsa pohjalle palkkioksi jotain makeaa.

  Ennen muinoin nuuttipukkeina esittäytyivät nuoret miehet isossa porukassa. Taloissa kerjättiin maistiaisia joulukauden tarjoilusta ja erityisesti alkoholipitoisesta juomapuolesta.  Oluttynnyreiden loput olivat erittäin haluttuja: hiivanuutti nulkkasoo, oluttynnyrit ollalla, hiivakannut kainalossa.

  Talon antimista kiitettiin kauniisti laululla tai lorulla. Jos mitään ei herunut, laulettiin pilkkalaulu ja uhattiin jäädä pois talon elotalkoista.

  Maailmansotien välissä suomalainen nuuttiperinne oli hävitä kokonaan, mutta toisen maailmansodan jälkeen perinne alkoi jälkeenelpyä, kun etenkin läntisessä Suomessa lapset ja kouluikäiset ottivat tavan omakseen.

  Vuosien vaarella isien vanhat karvalakit ja äitien hameet ovat saaneet tehdä tilaa myös varsinaisille karnevaaliasuille ja erilaisille fantasiahahmoille. Nuutittamisen perusajatus on kuitenkin säilynyt: pääasiana on kuinka paljon ehtii illan aikana laulamalla "tienaamaan".

Satakunnan Viikko,  12.1-13.1.2002 sivu 4,  Lähde ja lainaukset: Uusi Ajantieto 1989